Sukututkimusta

Sukututkimuksesta

Lauri Ylisiurua aloitti Siuruan-Ylisiuruan suvun tutkimisen 1990-luvun alussa. Kun hänelle hankittiin 1989 Nokian Mikro Mikko 260 kotitietokone, aloitti hän ahkeran opiskelun 69-vuotiaana oppiakseen vielä tietokoneen käytön.

Kun tietokoneen käytön perusteet olivat hallinnassa, hankki hän sukututkimukseen tarvittavan ohjelman kootakseen suvun tiedot oikeaoppisesti mielekkäällä tavalla.

Innostuneesti Lauri Ylisiurua keräsi tietoa haastatellen, maakunta-arkistossa vieraillen, sähköpostilla ja kirjeitse pyytäen jne.

Yli vuosikymmenen ahkeralla työllä Siuruan-Ylisiuruan sukua koskeva aineisto oli koossa.

Sukukirja julkaistiin omakustanteisena kesällä 2001 Yli-Iissä, suvun ensimmäisen tapaamisen yhteydessä.

"Esipuhe saatteeksi lukijalle" (Sukututkimus Siurua / Ylisiurua, Johdanto)

Sukututkimus sai yllättäen alkunsa ”pikkutyttöjen” utelemisesta 1990 luvun alussa. Marjoriikka (Ninni) ja Mariakaisa mummulassa ollessa alkoivat rakentaa sukupuuta ja kysellä mummulta ja papalta heidän vanhem­piensa nimiä, samoin sisarien ja veljien nimiä ja sijoittivat ne piirtämänsä puun määrättyyn oksaan. Koh­ta kyselijäksi liittyi myös tyttöjen isä-Markkukin. Kysymyksiä riitti molempien vanhemmista ja heidän vanhemmistaan. Samoin molempien sisarista ja veljistä ja heidän perheistään. Silloin minul­le tuli ajatus, jospa alan ajankuluksi tutkimaan sukuani.

Minulla oli moniste pastori Heikki Ahdin Niklas Ylisiurualle tekemästä sukuluettelosta vuodelta 1943. Tutustuin siihen uudelleen. Samalla heräsi suunnitelma ja uteliaisuus sukuuni sekä suvun eri haa­roihin. Aloitin työni Heikki Ahdin sukuluettelosta, aloin selvittää tarkemmin siinä mainittuja henkilöitä ja heidän perheitään ja näin tutkimukseni laajeni. Huomasin kohta, että Siurua / Ylisiuruan suku on levinnyt hyvin laajaksi.

Tein päätöksen, että otan tutkimukseeni aluksi esivanhemmistani aina vain ne henkilöt, jotka ovat jääneet asumaan ja jatkamaan sukua Siuruan ”kotitilalle”.

Margareta Antintr. Siurua ja Olli Juhonpa. Saarela vihittiin avioliittoon 01.01.1792 ja Olli tuli vävyksi Siuruan taloon.

Myöhemmin Margaretalle ja Ollille syntyi perhee­seen kaksi lasta tyttö ja poika, Maria ja Olli. Minulle selvisi helposti, että tästä hetkestä alkaen ottaisin tutkimukseeni mukaan kaikki sukuun kuuluvat henkilöt ja jälkipolvet. Olen kiertänyt maakuntaa sukulaisteni luona, soitellut puhelimella ympäri Suomen ja Ruotsiinkin, lähettänyt kyselykirjeitä, hakenut sukuun kuuluvia ja kirjoittanut perhekortteja. Olin puhelimitse, kirjeitse ja matkoillani tekemissä ystävällisten ja avuliaiden sukuun kuuluvia henkilöiden kanssa. Kaikille heille nöyrät kiitokset avusta. Markku, poikani, sanoi, että teen turhaa työtä kirjoittaessasi perhekortteja. Kirjoittaisit saamasi tiedot suoraan tietokoneelle. Vastasin hänelle, etten tee turhaa työtä. Jos tympäännyn työhöni, niin jää teille selvitys siitä, missä olen menossa tutkimuksessani.

Työni alkuvaiheessa jo totesin, että työ olisi pitänyt aloittaa 10-20 vuotta aikaisemmin, koska silloin olisi elänyt vielä henkilöitä, jotka olisivat tienneet enemmän jo majan majoille menneistä sukupol­vistamme, varhaisemmasta ajasta ja silloisesta elämänmenosta. Kaikista lukuisista yri­tyksistäni huolimatta on joitakin henkilöitä jäänyt löytämättä. On ollut myös ihmisiä, jotka eivät ole halunneet antaa tietoja suvustaan, perheestään tai perheen nuoremmasta polvesta.

Erittäin suurena, ystävällisenä apuna ja opastajana on tutkimustyössäni ollut Yli-Iin seurakunnan kirkkoher­ranviraston kanslisti, Seija Jaara, jolle haluan lausua erittäin suuret kiitokset avuliaisuu­des­ta ja yhteistyöstä. Samoin kiitokset Iin seurakunnan kirkkoherranviraston kanslistille Alli Jaa­ral­le.

”Pikku-tytöt”, Ninni ja Mariakaisa, tähän ryhmään on lisättävä myös Mari Matintr. ovat olleet vuoroin Maakunta-arkistossa minulla ”silmänä, korvana ja vanhojen kirjoitusten tulkkina” sekä Ninni piirtäjänä. Tytöt ovat olleet vaimoni, Elsan, ohella tekstieni oikolukijoina. Kiitoksena tytöille omistan tämän työni heille ja toivon, että joku heistä voisi jossain elämänsä vaiheessa täydentää työtäni erikoisesti esipolvien osalta, 1600-1500 luvuilta.

Olen käyttänyt työssäni asiantuntija-apuja ja olen lainannut heidän tutkimuksiaan ja kirjoituksiaan omassa tutkimuksessani. Professori Jouko Vahtolalle nöyrimmät kiitokseni ystävällisistä neuvoista ja opastuksesta sekä tutkimukseni lukemisesta ja huomautuksista.

Kiitokset myös tohtori J. Juhani Kortesalmelle. Hänen kanssaan olen saanut keskustella asioista, saanut luvan kopioida kuvia hänen väitöstutkimuksestaan ”Pohjois-Vienan Poronhoito”, josta olen lainannut myös hänen tekstejään. Samoin kiitän Suur-Iin historian kirjoittajaa Raili Rytköstä ja Väinö Tolosta, joiden teoksissa olevia tietoja olen käyttänyt tutkimuksessa hyväkseni.

Usein on vaimoni, Elsa, joutunut vaikenemaan, kun olen hiljentynyt tutkimustyöhöni. Hän on myös monella tavalla auttanut ja tukenut työtäni. Kaikesta hänelle sydämelliset kiitokseni.

Ja Markku – poikani – on ollut asiantuntijana ja tekijänä tutkimukseni painoasuun muokkaamisessa. Hänelle monet parhaat kiitokset

Monille, monille Siurua, Ylisiurua, Päkkilä, Kukkoliedes, Ahmavaara, Laru ja Kipinä nimisille ja nimistä haarautuneille eri nimisille tarkemmin nimeltä mainitsemattomille sukulaisille, joiden kanssa olen ollut tavalla tai toisella yhteydessä tutkimustyöni aikana, lausun parhaat kiitokseni. Toivon, että Siurua / Ylisiuruan sukututkimus avartaa näkemään syntyperämme alkujuuria ja antaa innostusta jatkamaan ja täydentämään alulle panemaani tutkimustyötä.

Oulussa heinäkuussa 2001

Lauri Ylisiurua

Sukututkimusta -sivuille on tulossa ohjeet ja lomakkeet, joilla voit ilmoittaa:

- sukukirjassa olevista mahdollisista virheistä

- suvun jäsenille syntyneistä lapsista

- suvun jäsenten avioitumisista

- suvun jäsenten kuolemista